VIIKONLOPPU LÄHESTYY
25/02/2010
Viikonlopun Hiutale
Hiutaleessa tehdään matkaa Viikinkien ja trollien seudulla Norjan vuoristossa. Edessä siintää Norjan korkein vuoristo ja rytmiryhmän kanssa käydään yhdellä Norjan suosituimmalla trekkaus ja hiihtovaelluskohteella, Store Ringstindillä. Ohjelmassa entinen huippukehonrakentaja Peter Keränen antaa ohjeita siitä kuinka tankata oikein monen tunnin suoritusta varten. Onko Norjassa kaikki paremmin kuin Suomessa? Kyllä on. Turska haisee, on vuoria ja valtamerta ja naiset haikkaa bikineissä. Milloin olette nähneet kotimaan kamaralla naisten hiihtelevän bikineissä!
Sitten muistutuksena, että vielä ehtii vastaamaan viime viikon kysymykseen. Palkintona on Mike Hornbeckin ensikauden mallia olevat Armadan alpha1 lärpyttimet. Pituutta näillä suksilla on 182cm. Nyt vastailemaan.
Meikäpoika suuntaa tästä Ranskaan Arto Majavan kanssa. Ainakin Chamonix, La Grave ja Montgenevre ovat tähtäimessä. Mitä jää purkkiin, niin se nähdään myöhemmin.
-blumi
Huomenta vaan. Kylmä sää jatkuu ja ulkona näyttäisi olevan täydellinen keli. Näin on sitten käyty hiihtelemässä todella etelässä. Ei paljon etelämmäksi pääse. Huippu retki näytti Hannulla ja Arskalla olleen ja satumainen onni tällä kertaa matkassa. Vuosi takaperin matka siis tyssäsi Etelä-Amerikan etelä kärkeen Ushuaiaan, missä laivan moottori teki tenän. Tälle vuodelle arpaonni oli sitten parempi ja aurinkoa Antarktiksen vuosittaisesta 35 päivästä osui poikien retkelle jotakuinkin 8- Pyydän tähän tietooni vahvistusta paikalla olleilta.
Nythän on tilanne niin, että Helsingin herrat eivät edes tiedä mitä kaupungin rajojen sisällä tapahtuu. Täällä kuvataan elokuvaa. Se ei sinänsä ole mikään suuri uutinen, mutta se että levitys tapahtuu kansainvälisesti. Josh Bermanin kätyrit ovat taas asialla ja Level1 on kaupungissa. Ikäviä uutisia kuitenkin pitää heti kirjoittaman, sillä Phil Casabon posautti polvensa muussiksi Nokian reilillä. Amerikkalaisten tietolähteiden perusteella Philin polvi päästi ison poks-ääneen ja siitä päätellen jompikumpi ristiside on tohjona. Sanoisin, että todella iso harmi. Tänään ilokseni totesin ( jos sitä iloksi voi sanoa), että korvaavana hahmona retkikuntaan liittyi Ahmed Dadali. Seurasin retkueen toimintaa Uudenmaankadun tunnelin laidalla koko päivän ja ilokseni voin sanoa, että viimevuotisen elokuvan kaltaista materiaalia syntyy solkenaan. Pikku vinkki—> jos haluatte olla muodikkaita niin vetäkää fiftareita. Ahmedin retki alkoi lupaavasti. Eilen maahantuloviranomaisten käsittelyn jälkeen kuvausryhmä purkitti muutaman reilin ja sen jälkeen suuntana oli lost&found. Ahmed selvästi löysi haluamansa ja pussit olivat paljon kevyemmät aamulla. 
Tänään siis temmellettiin Koffarissa ja oman näkemykseni mukaan totisinta totta oli jokainen veto. Ensi elokuvassa siis nähdään. Ja kaikille teille jotka diggailette Wallischin, Ahmed Dadalin ja Mike Hornbeckin toiminnasta, niin kannattaa suunnata kulkunsa Serenaan tiistaina 17-18 aikoihin. Miehet ovat paikalla. Ei muuta kuin hyvää yötä ja tiistaina tavataan.
On taas lauantai ja aamu. Hyvää huomenta siis. Aloitetaan aamu kannanotolla. Meinaavat kriminalisoida lumivyöryjen laukaisemisen Italiassa. Kyseessä on siis lakiesitys. Sanoisin tähän, että itse painottaisin valistusta. Luonnossa liikkujia pitäisi opastaa ja heille tulisi opettaa, että luonto ei ole ystävä. Sen ovat viimeaikaiset tapahtumat osoittaneet. Ihminen on aina häviäjän roolissa, kun tapahtuu jokin suurempi luonnonmullistus. Lumivyöry kuuluu tähän kategoriaan. Olen nähnyt tuhansia vuorilla liikkujia, joilla ei ole ollut pienintäkään havaintoa siitä mitä he ovat tekemässä ja minkälaisissa olosuhteissa he ovat tekemässä sitä mistä eivät juurikaan mitään tiedä. Missä ovat olleet näiden ihmisten lumiturvallisuusvälineet. Jos ei vuorilla liikkumisesta vielä mitään tiedä, niin ainakin ensisijaista olisi, että kantaisi näitä välineitä mukana. Eli lapio, sondi ja piippari. Myös olis hyvä tietää minkälaisissa paikoissa vyöryjä tapahtuu ja minkälaisissa lumiolosuhteissa. Ympäristöä tulee tarkkailla jatkuvasti ja hakea tietoa siitä miten lumi käyttäytyy. Vain tällä tavalla voi nauttia luonnossa liikkumisesta. 
No joo no sitten viime viikon kysymys. Sehän koski AJ:ta. Kymmenes oli AJ piipussa ja voittaja on Sanna Sakko. Onnea!!! Sannalle lähtee Skullcandyn luurit.
Kysymystä jälleen. Viimeviikolla siis siitä Tamokista. Vastaus on tämä armeijan tukikohta. Siellä ne pörräävät koptereillaan ympäriinsä. Aina välillä saattaa nähdä kopteriarmeijan lentelevän pitkin laakson pohjaa. On se komea näky sinällään, vaikka tosta armeijan toiminnasta en niin perusta. Mikä se sellainen maailma on, missä täytyy asein puolustaa omaa reviiriään. Sen verran pasifisti meikäläinen on ja idealisti, että sopisi ihmisten täällä elää ilman aseellista kahinaa. Ehkä vielä jonain päivänä se onnistuu, jos eivät ihmiset ole onnistuneet maapalloa tuhoamaan sitä ennen. No tästä murheellisesta armeija-aiheesta sitten tähän päivään ja Kemppaiseen. Monesko mies oli x-kilpailuissa. Oli kuulema kuitenkin tyytyväinen omaan laskuunsa. Sanoi voittavansa ensi vuonna. Eli pidetään siihen sitten peukkuja pystyssä. Palkintoina Armadan lippistä ja huivia ja jollekin lähtee ne Skullcandyn kuulokkeet!!!!
Lauantaina lähdetään Bilbo Kemppaisen matkassa tutustumaan Taru Sormusten Herrasta maahan. Matkataan Konnusta Mordoriin ja tavataan matkan varrella monta vaaraa ja kummajaista. Viime kesänä Bilbo Kemppainen heitti repun selkään ja vietti pari kuukautta Peter Jacksonin elokuvamaisemissa. Mukana matkassa olivat Saana Pehkonen ja Anni Kuortti. Käydään Cardronassa, Snow Parkissa ja toki rullaillaan, sekä imetään tikkaria. Fiilistellään maisemia ja otetaan osaa New Zealand Openiin. Ei varmaan tarvitse kenellekään laittaa yllätyksenä, että AJ, siis tarkoitan Bilbo nappasi palkintopallisijan piippukilpailussa. Matka on pitkä ja matkamiestä koetellaan, mutta tekisikö itse mieli matkata mielikuvituksen maisemaan? No tekisi!
Talvi, vihdoinkin oikea talvi. Tätä talvea on odotettu koko elämä. Tänään ajaessani halki lumisen Helsingin mieleni valtasi tunne, että muuta aikaa kuin tämä luminen jakso ei ole koskaan ollut olemassakaan. Lumi on vallannut ajan ja mielen. Lunta sataa ulkona ja pään sisällä. Se tunkeutuu autoihin ja kauppoihin. Postimies kaataa sitä postiluukusta, piippumiehen piippu tupruttaa lumipilviä ilmoihin. Ja mikä parasta kaikki voivat nauttia lumisesta maisemasta, kaikki. 
Eka kokonainen päivä USAssa alkaa olla takana. Aamulla kävin ostamassa Walmartista proteiinijauhoo ja patukoita mäkievääks, hinnat on puolet siitä mitä Suomessa! Hyysalon Pekka oli kans täällä, kävin päivällä moikkaamassa veikkosta. Pekka oli huukannu itelleen aika hyvän kämpän brittien hoivista, kaks viikkoo ja 200$. Vertaa sitä mun samaan aikaan ja 1200$ niin katkeraa on, onneks AJ Kemppainen tuli jakamaan tän luukun mun kanssa ni saa kuluja karsittua. AJ ja Pekka tosin lähtee Mt. Snown Dew tourille viikonlopuks, joten vähän aikaa pitää neppailla itekseen.
Huh huh mitä lumisadetta on pidellyt pari viime päivää. Kukapa olisi uskonut vielä marraskuussa, että talvi tulisi olemaan yhtä luminen. Ei tässä enää minnekään Japaniin tarvitse mennä, kun maisema täyttyy shampanja-puuterista. Eräänkin tuttuni auto oli naamioitunut lumisieneksi tai pilvenhattaraksi ja leikki kuurupiiloa omistajansa kanssa. Olette varmasti nähneet vastaavaa piilosilla oloa kaupungin kaduilla muidenkin autonomistajien osalta. Edelleen tupruttaa ja toivotaan, että se jatkuu vielä pitkään. 
Päivän ohjelman aihe oli Tamok ja kopteripörräily. Kuvassa hieman tuta siitä, että minkälaisia vyöryjä alueella tapahtuu. Harvoin olen nähnyt yhtä massiivista vyöryä. Pysäytää laskijan kuin laskijan, tai muuten vaan luonnossaliikkujan. Tuollainen kun rämähtää niskaan, niin siinä ei ole enää mitään tehtävissä. Linja-auton kokoiset lumi ja jäämöhkäleet kun vyöryvät syliin, niin siinä haetaan enää Monosen palveluita Liisankadulta. Tässä vyöryssä ei ollut ketään. Onneksi. Täältä hieman lisää infoa tapahtuneesta. http://www.friflyt.no/index.php?pagenr=12&articlenr=58241
Sitten viikon kyssäri. AJ oli aivan mielissään Tamokin viikosta. Mutta mitä muuta Tamokdalenissa on kuin lunta, tuulta, tyhtjyyttä ja kylmyyttä? Onko siellä a) poronhoitolaitos b) armeijan tukikohta c) Norjan joulumaa? Vastaukset yllättäen osoitteeseen blumi@hiutale.com 
Lauantain Hiutaleessa täräräytetään kopterilla ilmaan. Tamok on paikkana ja järjestäjänä toimii Jarkko-Juhani Henttonen. Onko kyseessä enää kilpailu, siitä en osaa sanoa. Mutta kyseessä on kuitenkin mukavan porukan kokoontumisajot keväisessä kelissä napapiirin pohjoispuolella. Kopterista sen verran, että laitehan ei ole mikään edullinen peli. Tämänkertainen helikopteri oli maksanut ostajalleen vaivaiset 2 miljoonaa euroa. Pelkkiä petipennejä sanoisin. Halpaa lystiä. Jos jotain kiihottaa, eli innostaa kopterilla hiihtely, niin keskimäärin tunti lentoaikaa kustantaa 950-1250 Euroa. Lentoaika lasketaan siitä hetkestä kun lavat lähtevät pyörimään. Kannattaa siis valita huolella minne lentää. Moottorin käynnistämiseen ja sammuttamiseen tuhrautuu kosolti bukkazoideja eli mynttejä. Kallistahan se on jos ei ole varaa sanoisi Keijo Rosberg. Näihin markkinatalouden sanoihin päätämme tämän tekstin. 
