UUDEN SEELANNIN KYSYMYS
06/02/2010
Kysymystä jälleen. Viimeviikolla siis siitä Tamokista. Vastaus on tämä armeijan tukikohta. Siellä ne pörräävät koptereillaan ympäriinsä. Aina välillä saattaa nähdä kopteriarmeijan lentelevän pitkin laakson pohjaa. On se komea näky sinällään, vaikka tosta armeijan toiminnasta en niin perusta. Mikä se sellainen maailma on, missä täytyy asein puolustaa omaa reviiriään. Sen verran pasifisti meikäläinen on ja idealisti, että sopisi ihmisten täällä elää ilman aseellista kahinaa. Ehkä vielä jonain päivänä se onnistuu, jos eivät ihmiset ole onnistuneet maapalloa tuhoamaan sitä ennen. No tästä murheellisesta armeija-aiheesta sitten tähän päivään ja Kemppaiseen. Monesko mies oli x-kilpailuissa. Oli kuulema kuitenkin tyytyväinen omaan laskuunsa. Sanoi voittavansa ensi vuonna. Eli pidetään siihen sitten peukkuja pystyssä. Palkintoina Armadan lippistä ja huivia ja jollekin lähtee ne Skullcandyn kuulokkeet!!!!
Viime viikon todellinen voittaja on Tommi Räsänen. Laitan sulle tulemaan kuuloketta. Toisia voittajia ovat Ville Kortelainen ja Jaakko Hyysalo. Sinne lähtee sitten erikoispalkintoja. Posti tuo tullessaan. Palataan ensiviikolla uusin aihein. Tällä erää sanon morjesta ja menkäähän mäkeen siitä.
-blumi
Lauantaina lähdetään Bilbo Kemppaisen matkassa tutustumaan Taru Sormusten Herrasta maahan. Matkataan Konnusta Mordoriin ja tavataan matkan varrella monta vaaraa ja kummajaista. Viime kesänä Bilbo Kemppainen heitti repun selkään ja vietti pari kuukautta Peter Jacksonin elokuvamaisemissa. Mukana matkassa olivat Saana Pehkonen ja Anni Kuortti. Käydään Cardronassa, Snow Parkissa ja toki rullaillaan, sekä imetään tikkaria. Fiilistellään maisemia ja otetaan osaa New Zealand Openiin. Ei varmaan tarvitse kenellekään laittaa yllätyksenä, että AJ, siis tarkoitan Bilbo nappasi palkintopallisijan piippukilpailussa. Matka on pitkä ja matkamiestä koetellaan, mutta tekisikö itse mieli matkata mielikuvituksen maisemaan? No tekisi!
Talvi, vihdoinkin oikea talvi. Tätä talvea on odotettu koko elämä. Tänään ajaessani halki lumisen Helsingin mieleni valtasi tunne, että muuta aikaa kuin tämä luminen jakso ei ole koskaan ollut olemassakaan. Lumi on vallannut ajan ja mielen. Lunta sataa ulkona ja pään sisällä. Se tunkeutuu autoihin ja kauppoihin. Postimies kaataa sitä postiluukusta, piippumiehen piippu tupruttaa lumipilviä ilmoihin. Ja mikä parasta kaikki voivat nauttia lumisesta maisemasta, kaikki. 
Eka kokonainen päivä USAssa alkaa olla takana. Aamulla kävin ostamassa Walmartista proteiinijauhoo ja patukoita mäkievääks, hinnat on puolet siitä mitä Suomessa! Hyysalon Pekka oli kans täällä, kävin päivällä moikkaamassa veikkosta. Pekka oli huukannu itelleen aika hyvän kämpän brittien hoivista, kaks viikkoo ja 200$. Vertaa sitä mun samaan aikaan ja 1200$ niin katkeraa on, onneks AJ Kemppainen tuli jakamaan tän luukun mun kanssa ni saa kuluja karsittua. AJ ja Pekka tosin lähtee Mt. Snown Dew tourille viikonlopuks, joten vähän aikaa pitää neppailla itekseen.
Huh huh mitä lumisadetta on pidellyt pari viime päivää. Kukapa olisi uskonut vielä marraskuussa, että talvi tulisi olemaan yhtä luminen. Ei tässä enää minnekään Japaniin tarvitse mennä, kun maisema täyttyy shampanja-puuterista. Eräänkin tuttuni auto oli naamioitunut lumisieneksi tai pilvenhattaraksi ja leikki kuurupiiloa omistajansa kanssa. Olette varmasti nähneet vastaavaa piilosilla oloa kaupungin kaduilla muidenkin autonomistajien osalta. Edelleen tupruttaa ja toivotaan, että se jatkuu vielä pitkään. 
Päivän ohjelman aihe oli Tamok ja kopteripörräily. Kuvassa hieman tuta siitä, että minkälaisia vyöryjä alueella tapahtuu. Harvoin olen nähnyt yhtä massiivista vyöryä. Pysäytää laskijan kuin laskijan, tai muuten vaan luonnossaliikkujan. Tuollainen kun rämähtää niskaan, niin siinä ei ole enää mitään tehtävissä. Linja-auton kokoiset lumi ja jäämöhkäleet kun vyöryvät syliin, niin siinä haetaan enää Monosen palveluita Liisankadulta. Tässä vyöryssä ei ollut ketään. Onneksi. Täältä hieman lisää infoa tapahtuneesta. http://www.friflyt.no/index.php?pagenr=12&articlenr=58241
Sitten viikon kyssäri. AJ oli aivan mielissään Tamokin viikosta. Mutta mitä muuta Tamokdalenissa on kuin lunta, tuulta, tyhtjyyttä ja kylmyyttä? Onko siellä a) poronhoitolaitos b) armeijan tukikohta c) Norjan joulumaa? Vastaukset yllättäen osoitteeseen blumi@hiutale.com 
Lauantain Hiutaleessa täräräytetään kopterilla ilmaan. Tamok on paikkana ja järjestäjänä toimii Jarkko-Juhani Henttonen. Onko kyseessä enää kilpailu, siitä en osaa sanoa. Mutta kyseessä on kuitenkin mukavan porukan kokoontumisajot keväisessä kelissä napapiirin pohjoispuolella. Kopterista sen verran, että laitehan ei ole mikään edullinen peli. Tämänkertainen helikopteri oli maksanut ostajalleen vaivaiset 2 miljoonaa euroa. Pelkkiä petipennejä sanoisin. Halpaa lystiä. Jos jotain kiihottaa, eli innostaa kopterilla hiihtely, niin keskimäärin tunti lentoaikaa kustantaa 950-1250 Euroa. Lentoaika lasketaan siitä hetkestä kun lavat lähtevät pyörimään. Kannattaa siis valita huolella minne lentää. Moottorin käynnistämiseen ja sammuttamiseen tuhrautuu kosolti bukkazoideja eli mynttejä. Kallistahan se on jos ei ole varaa sanoisi Keijo Rosberg. Näihin markkinatalouden sanoihin päätämme tämän tekstin. 
Haudi vaan, harjailen tässä hampaita ennen mäkeen lähtemistä. Sää on vielä tänään kaunis täällä Verbierissä. Aurinko paistaa ikkunasta siintävien vuorten huippuihin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että on kuvauspäivä edessä. Arskan, Hannun, Antin ja Teron kanssa lähdetään laskemaan kuulema jotain jännää. Mitäköhän se pitää sisällään. No mutta Eteläinen-Amerikkakin tuli tänään nähtyä, tai pala Eteläistä-Amerikkaa. Ei todellakaan voi sanoa, että kaikki on koluttu. Lääniä kyseisessä mantereessa riittää. Pinta-alaa on kohtuullisesti, noin 17 840 000 neliökilometriä. Tähän on aivan pakko todeta, että olin Las Lenasissa hyvin hämmentynyt odotellessani lumen lämpenemistä. Katselin auringon kulkemista ja hämmästyksekseni huomasin, että aurinko kulkee vastapäivään. Meni laskusuunnitelmat uusiksi sillä erää, nimittäin valo hävisi niiltä kohdin mistä olin ajatellut hiihdellä. On se hämmentävää. Missä sitä on tullut oltua silläkin maantiedontunnilla, kun tästä oli puhetta. 
Tänään pubi järjestää one piece-päivän. Se tarkoittaa siis sitä, että haalareilla tai monoskillä varustettuna voi osallistua rientoihin. Oli siinä silmien hierominen lähellä, kun lähes sata hiihtäjää sotisopaan pukeutuneena valui pubin terassia kohti. Matka alkaa Mont Fortin huipulta ja loppun Mont Fortiin. Varmasti aika huikea näky. Oma one piece jäi kotiin ja monoskitä en omista. Muutenhan reissu olisi ollut jollain tapaa must. Tässä kuitenkin kuva siitä, miltä meno näytti muutama tunti sitten tuossa alhaalla terassilla. Illalla pubi julkistaa Hiutale-shotin. Kuulema shotti maksaa febosen, eli femman tai Arskan mukaan, jos näyttää tissit, niin sen saa ilmaiseksi. Toimiikohan miehillä? Ehkä tuosta edellisestä saa jonkinlaisen käsityksen Verbierin yöelämästä. Huhujen mukaan se on juuri sitä, miltä se paikanpäällä näyttää. Myös pubin bändi vetää keikan. Illalla siis tapahtuu, oletettavasti. Lisää infoa pubista löytyy täältä—> http://www.pubmontfort.com/
Tervehdys vaan kaikille. Tässä istutaan Pub Mont Fortin yläkerrassa ja Arska Saarimäki vääntää makkarakastiketta. Tilanne on siis levollinen. Kuunnellaan suomalaista musiikkia, Dingoa, Loiria, Juicea, Irwiniä, Esa Pakarista ja Eppuja. Aika hyvä sortimentti suomalaista ikivihreää. Lunta Verbierissä on kohtuullisesti ja kamera on laulanut samaan malliin kuin edelliset artistit. Verbieristä puheenollen, niin helppoa hiihtämistä on saatavilla riittävästi. Isoja tai pitkiä tarpomisia ei ole toistaiseksi tarvinnut tehdä. Johtuuko se kenties siitä, että kylä ei ole täynnä ihmisiä. Alakerrassakin, eli pubissa saa käyskennellä aivan rauhassa. Tilaa riittää ja tuosta takaa Arska huutelee, että tämä on kivaa aikaa. Huomiseksi on luvattu hieman huonompaa säätä. Toivottavasti taivas repeää ja täyttyisi hitaasti leijuvista, rätin kokoisista hiutaleista. Brusonin puolella olisi ehkä tarjolla hyvää metsälaskua, mutta ainakin omalle kohdalle osuu päivä ilman mitään aktiviteettejä. Neljän päivän riehuminen mäessä verottaa kokemattoman reisilihaksia. On siis syytä rauhoittaa tilanne päiväksi ja antaa rasituksen valua varpaiden kautta ulos lihaksista. Ylihuomiselle sammakkomies ennusti jälleen hyvää säätä ja ryhmä rämä lähtee katsomaan minkälaisia metsiä ja mäkiä on lähikeskuksissa. 
Terve,
